Uusi Jeesuksen Sankarit -sivusto on julkaistu! Lue tämä kirjoitus mielummin sieltä: Ensikertalaisia Hämeenkyröstä
Minuun otti yhteyttä kaksi uskovaa Hämeenkyröstä. Kati ja Tuija halusivat harjoitella katurukoilua, joten sovimme tapaamisesta Tampereen keskustassa. Olen saanut sydämelleni välittää tätä näkyä eteenpäin ja viedä asiasta innostuneita kaduille rukoilemaan, joten oli rohkaisevaa saada heiltä viestiä. Jos sinä olet kiinnostunut aiheesta ja haluat samaa omaan elämääsi, voit ottaa yhteyttä minuun sähköpostilla osoitteeseen jeesusparantaa [ät] gmail [piste] com.
Parasta katurukoilussa on se, että kuka tahansa uskova voi tehdä tätä. Jotkut luulevat, että sairaiden parantamiseen tarvitaan erityinen kutsumus tai armolahja. Totuus on paljon yksinkertaisempi. Jeesuksen mukaan sairaiden parantuminen on merkki, joka seuraa niitä, jotka uskovat (Mark.16:17-18).
Mikä sitten on riittävä määrä uskoa, että sairas voi parantua? Se riittää, että otat Jeesuksen sanat tosissaan ja uskallat tehdä niiden mukaisesti. Käytännössä siis laitat kätesi sairaan päälle ja käsket sairautta tai kipua lähtemään Jeesuksen nimessä. Usko alkaa toimia ja saa aikaan muutosta vasta, kun sitä seuraa jokin konkreettinen teko (Jaak.2:17-20). Monta parantumista on tapahtunut vapisevienkin käsien kautta. Ei sinun tarvitse olla uskon sankari, jotta Jumala voisi parantaa kauttasi.
Tärkeintä on siis ottaa uskon askel ja lähteä liikkeelle. Kun pääsee alkuun ja jatkaa uskollisesti, alkaa tulosta näkyä enemmän ja enemmän. Noin vuosi sitten Rovaniemen ystävämme Markus pääsi alkuun Torben Søndergaardin avulla. Viime kesänä Markus auttoi minut ja vaimoni alkuun. Tämän jälkeen olen itse vierestä todistanut toista kymmentä parantumista. Nyt on Katin ja Tuijan vuoro aloittaa.
Kävimme ensin syömässä ja hieman tutustuimme toisiimme. Vaimoni oli myös mukana, joten liikkeelle voitiin lähteä pareittain. Jokaisella on oma tyylinsä, joten parit vaihdettiin puolessa välissä. Parin tunnin aikana moni sai kohdata Jumalan. Eräällä pojalla oli yläselän kanssa ongelmia. Rukouksen aikana hän koki lämpöä selässään, mikä on tyypillinen parantumisen merkki. Toisella oli kädessään kipua johtuen luultavasti alkavasta jännetupen tulehduksesta. Kivut helpottivat ja hän totesi, että täytyy tarkkailla yön yli, tuliko käsi nyt kokonaan kuntoon.
Ehkä päivän mielenkiintoisin parantuminen tapahtui Koskikeskuksessa. Vaimoni ja Kati tapasivat kaksi sikhi-miestä, joista toisella oli selkä ja jalka kipeä. Mies oli aluksi hieman epäileväinen ja kyseli pyydämmekö rukouksesta rahaa. Lopulta mies antoi luvan rukoukseen, kun ymmärsi, ettemme halua rahaa eikä hänen itse tarvitse olla kristitty, jotta rukous onnistuisi. Kaksi lyhyttä rukousta ja ensin parantui selkä, sitten jalka! Mies oli ihmeissään ja sai kuulla, että Jeesus paransi hänet. Ehkä ensimmäistä kertaa he kuulivat evankeliumin Jeesuksesta, joka vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta.
Sydämelläni on halu tuoda Jumala niiden luo, joilla ei ole mitään kokemusta Jumalasta. Haluan osoittaa, ettei Jumala ole teoria, johon vain sokeasti uskotaan, vaan elävä ja todellinen persoona, joka haluaa ilmaista itsensä ihmisille. Parantuminen ei ole ainoa tapa, jonka kautta ihminen voi kohdata Jumalan. Olen alkanut lisäksi kysyä, haluaako henkilö tuntea Jumalan läsnäoloa tässä ja nyt. Tällä kertaa kaksi halusi kokemuksen Jumalasta. Erityisesti eräs nuori nainen jäi mieleen. Rukoilin lyhyesti, että Jumala koskettaisi häntä ja osoittaisi todellisuutensa ja hyvyytensä. Kysyin tuntuiko miltään ja nainen myönsi, että kyllä tuntui. Hän ei oikein osannut selittää tarkemmin, mutta ymmärsin hänen kokeneen todellista lämpöä ja rauhaa sisällään. Kiitos Iskä!
Kysyin viikkoa myöhemmin Katilta ja Tuijalta, millaisia ajatuksia katurukoilusta jäi mieleen.
"Ihan kokonaisuudessaan tosi kiitollinen, innostunut ja rohkaistunut fiilis. Oli hienoa kohdata ihmisiä. Eniten jäi mieleen ne sikhi-miehet ja juuri tämän parantumisihmeen kokeneen ilme! Kyllä innostusta ja uudenlaista vahvuutta rukoukseen on havaittavissa." -Kati
"Lisää vain haluaisi mennä ja tehdä ja nähdä Jumalan voimaa. Toisaalta on helppoa mennä kysymään, saanko rukoilla sun puolesta, kun jotenkin irtautuu omalta mukavuusalueeltaan. Koin sen tärkeäksi, että menimme porukassa. Toiselta saa opetusta ja rohkaisua tehdä asioita, mihin yksin ei kykene. Tämä kickstarttaaminen ja opetuslapseuttaminen on loistojuttu." -Tuija
