Lähdettiin kaverini Villen kanssa keskustorille rukoilemaan sairaiden puolesta. Aika paljon oli porukkaa liikkeellä, vaikka itse pääkemut olikin Ratinassa. Keskustorilla oli telttoja sun muuta tönöä sekä tietysti ihmislinko, jolla voi ampua itsensä yläilmoihin.
Alussa Ville rukoili erään humaltuneen miehen puolesta. Selkäkipu parani! Vähän aikaa mies ihmetteli epäillen, mutta myöhemmin jo todisti innostuneena kavereilleen parantumisesta ja yritti saada heitäkin pyytämään rukousta. Ville taisi tässä porukassa rukoilla neljän henkilön puolesta. Itse otin vähän etäisyyttä tilanteesta, koska jotkut heistä halusivat tehdä hieman liian läheistä tuttavuutta. En yhtään viihdy humalaisporukassa. Eipä sitä kannata itseään pakottaa olemaan tällaisissa tilanteissa, kun on niitäkin, joilta homma sujuu helpommin. Löytyyhän vielä niitä, jotka menevät yhteiskunnan silmissä alhaimpien ihmisten luo ja antavat heille jotain Jumalan sydämeltä, joka näkee heidät yhtä arvokkaana kuin kenet tahansa?
Myöhemmin myös kahden muun miehen selkävaiva parani. Sain juuri kuulla, että toinen näistä miehistä on Villen hyvän ystävän alaisen poikakaveri. Uskomatonta, miten Jumala johdattaa! Lisäksi oli hienoa kuulla, että selkä on edelleen terve, eikä parantuminen ollut kuviteltua tai vain hetkellistä. Jeesus toimii edelleen opetuslastensa kautta!
Itse rukoilin tällä kertaa vain kahden puolesta. Toinen sanoi huomaavansa rukouksen tuloksen vasta aamulla. Toinen taas ei kokenut ainakaan siinä hetkessä parantumista. Miksi parantumista ei aina tapahdu? Mielestäni paras vastaus tähän on: "En tiedä." Se on aika viisas ja nöyrä vastaus. Turha on ketään lähteä syyttelemään, myöskään itseään. Älä ainakaan laita syytä sairaan niskaan. Jos kohtasit hänet rakkaudella, on kokemus hänelle joka tapauksessa myönteinen, vaikkei parantumista tapahtunutkaan. Eihän hän mitään menettänytkään, vaan näki, että hänestä välitetään.
Eipä siis kannata keskittyä siihen, miksi kaikki eivät parannu, vaan siihen, että aika moni parantuu!
Tapasin muuten myös sen nuoren miehen, joka noin viikkoa aikaisemmin oli käynyt lähellä kuolemaa otettuaan liikaa aineita. Hän voi nyt jo paremmin ja on pysynyt erossa aineista. Elämäntilanne on kuitenkin hankala, ja hän pyysi edelleen muistamaan rukouksin.
